Tätä on olla Ilves

12 vuotta  ja tuhansia tunteja töitä. Noin 350 jäähallissa nähtyä kotiottelua. Uuden luomista. Nuorten kanssa töiden tekemistä. Samanhenkisiä ihmisiä. Mukavia ihmisiä. Heikkoja hetkiä. Upeita hetkiä. Uuvuttavia hetkiä. Piristäviä hetkiä. Upeita kokemuksia. Ainutkertaisia tapahtumia. Surua. Iloa. Mutta ennen kaikkea kokonaisuudessaan hienoa aikaa!

Oma urani alkoi Ilveksen leivissä muistaakseni kaudella 2002-2003. Silloin Hakametsässä nähtiin, käsittääkseni ensimmäisenä jäähallina Suomessa, sähköinen lipuntarkastusjärjestelmä. Minun tuolloiset tehtävät oli toimia teknisenä tukihenkilönä järjestysmiehille jotka lukivat lippuja. Muistan elävästi ne ihmetykset kun lippuja ei enää revitty tai kausikortteja rei'itetty. Eräskin vanhempi herrasmies kyseli hätääntyneenä, että voisiko hänen korttinsa silti rei'ittää, jotta on esittää kotona vaimolle todisteita siitä missä on ollut. Palvelu pelasi ja kortti rei'itettiin herran mieliksi.

Sittemmin lukujärjestelmä vakiintui käytännöksi ja myöhemmin Ilves alkoi tarjoamaan lipunlukutyötä nuorille. Oma roolini muuttui tässä vaiheessa ja vastuulle tuli muunmuassa työntekijöiden etsimistä, työvuorojen tekoa ja nuorten kanssa toimimista vanhojen töiden lisäksi. Kokeilu nuorten kanssa osoittautui toimivaksi ja olemmekin siis nuorten kanssa ihastuttaneet (ja joskus jopa vihastuttaneet) Ilveksen peleihin saapuvien elämää nyt jo monta vuotta.

Töiden ohessa on 12 vuoden matkalle kertynyt paljon tapahtumia Ilveksen kanssa. Kaikki muistavat varmasti Raipen legendaarisen tasoituksen Kärppiä vastaan viimeisellä sekunnilla, niin kuin myös Raipen viimeisen ottelun Ilves-paidassa. Muistissa on varmasti myös monet huippupelaajat ja ketjut. Esimerkiksi maaginen yhdistelmä Kariya - Stefan - Hyvönen, joka teki kentällä mitä tahtoi. Ihastusta herätti myös Murphyn loistavat tehot pakin tontilla. Hyviä muistoja on myös kauden päätösristeilyiltä ja vieraspelimatkoilta. Jos jotain risteilyiltä nyt yleensä voi jäädä mieleen, niin etenkin Tinken ja Kaitsun vetämät palkintojenjakoseremoniat ja haastattelut, joissa on nähty välillä nuoria supliikkimiehiä, ja sitten taas toisaalta hieman perinteikkäämpiä ja ujompia tapauksia.

                                      Helmisen tasoitusmaali viimeisellä sekunnilla Kärppiä vastaan.

Mukaan mahtuu myös muistoja pelin ulkopuolelta ja siitä mitä tehdään joukkueen eteen. Eräässäkin ottelussa katsojille oli esitetty toive pukea päälle mahdollisimman paljon vihreää. Tätä toteutettiin katsojien toimesta monellakin tavalla. Voin kertoa, että ovella oli naurussa pitelemistä, kun eräskin mies saapui paikalle vihreässä kylpytakissa. Ja olipa mukana vielä vihreä ämpärikin! Muistikuva löytyy myös vihdasta, mutta tätä muistikuvaa en mene vannomaan.

Kukaan ei myöskään ole varmasti unohtanut (vaikka haluaisi) esimerkiksi kolmea liigakarsintaa viime vuosina. Tai katkeria tappioita, loukkaantumisia tai mediapyörityksiä erilaisista syistä. Pelin ulkopuolelta mukaan on mahtunut myös surua, esimerkiksi muutama vuosi sitten ottelun alussa pidettynä hiljaisena hetkenä poismenneen kollegan takia.

Tämä kaikki kuitenkin kuuluu siihen, että on osa Ilvestä. Olipa kyseessä hyvät tai huonot muistot. Loppupeleissä kuitenkin ne huonot muistot häviävät ja jäljellä jää ne hyvät muistot ja hienot ajat.

Jos menneet 12 vuotta ovat olleet hienoja, niin mennyt kausi oli myös hyvä esimerkki kaikesta siitä, mitä on olla osa Ilvestä. Ennen sarjan alkua Ilves oli jälleen lytätty mediassa kaikilla osa-alueilla. Ei ole hyökkäysvoimaa, puolustus on huono, maalivahtikaksikko on epävarma, joukkueessa ei ole potentiaalia, joukkue on varmasti liigajumbo kauden päätyttyä. Tuomio oli mediassa selvä: Ilves on heittopussi. Kauteen lähdettiin jälleen kerran median mollaamisen kohteena, mutta silti ensimmäistä peliä odotti kuin pikkupoika karkkipussia perjantaina.

Kausi alkoikin upeasti ja 14 ottelun jälkeen Ilves johti sarjaa ennen Pelicansia. Itse en ollut nähnyt niin vahvaa peliä omalta joukkueelta moneen vuoteen, kuin monet pelit alkukaudesta olivat. Myös D-pääty eli ihan erilaista elämää verrattuna aikaisempiin kausiin. Mediassa omat pelaajat kiittelivät aina Hakametsän tunnelmaa ja monet vastapuolen pelaajatkin ihmettelivät Hakametsän huutomyrskyä. Kaikki näytti hyvältä ja mediassa väläyteltiin täyden käännöksen saaneena jo suoran playoff-paikan mahdollisuutta.

Sarjatilanne 19.10.2013

Hyvän jakson jälkeen kuitenkin tuli huono jakso ja tasaisessa sarjassa huono jakso tarkoittaa sijoituksen rajua putoamista. Lauantaina 19.10. Ilves oli vielä sarjakärki, mutta 2.11. oli sijoituksemme pudonnut seitsemänneksi. Kuukautta myöhemmin, Ilveksen sijoitus oli 10. Tämän jälkeen Ilves seilasi sijoitusten 7-10 väliä, kunnes koitti 13.3. Kolmastoista maaliskuuta koitui päiväksi, jolloin Ilveksen sijoitus oli ensimmäistä kertaa sarjan aikana playoffviivan alapuolella. Sitä ennen joukkue oli miehittänyt kaikkia muita sijoituksia ylempänä. Valitettavasti tämä peli oli runkosarjan viimeinen peli ja lopulliseksi sijoitukseksemme jäi 11.

Monille tämä oli liian kova pala purtavaksi ja purnausta tehtiin niin hallilla, kuin sosiaalisessa mediassa. Osa jopa rajusti kritisoiden ja kannatuksen lopettamista väläytellen. Lienevätkö olleet tosissaan, mutta kuitenkin.

Jos kuitenkin tarkastellaan kautta kokonaisuutena, niin uskallan väittää kautta lähtökohtiin nähden onnistuneeksi. Neljän vuoden sisään kolmet karsinnat. Liigan pienin pelaajabudjetti. Joka paikassa heittopussiksi povattu. Ilves näpäytti kuitenkin monia sormille heti alkukaudesta vahvoilla esityksillä. Tämän lisäksi kauden aikana monet pelaajat nostivat tasoaan huimasti. Esimerkkeinä Keräsen 2. sija pistepörssissä ja Kolppasen huima kausi, jolla heltisi maalivahtien tilaston neljäs sija torjuntaprosentilla 92,71. Myös monet muut nostivat tasoaan, josta on varmasti hyötyä jatkossa. Kaudessa ei siis ole minun mielestä mitään hävettävää, vaikka päätös ei ollutkaan sellainen mitä toivottiin.

Se mistä voidaan olla erityisen ylpeitä, on se tapa millä kausi käytiin läpi. Vaikka joukkue ei lopulta pudotuspeleihin selviytynytkään, niin joukkue yritti silti kaikkensa ja fanit olivat joukkueen tukena koko kauden ajan samalla lailla hyvinä ja huonoina hetkinä. Hyvänä osoituksena tästä viimeinen peli Lukkoa vastaan joka sinetöi putoamisen playoffeista. Huomiota kannattaa kiinnittää etenkin pelinjälkeisiin tapahtumiin.

Pelin loputtua D-pääty kiitti joukkuetta kaudesta ja sen jälkeen erikseen tähtipelaajia Kerästä ja Kolppasta. Homma ei kuitenkaan päättynyt siihen, vaan kannustus jatkui kunnes joukkue tuli takaisin kentälle. Se mikä tästä tekee erikoisen, on se että kannustus jatkui pitkän tovin. Moni joukkueesta oli jo ehtinyt vaihtaa peliasun pois, ja saapui jäälle kengillä. Kuinka monessa muussa seurassa tiedätte playoffeista putoamisen jälkeen tapahtuneen vastaavaa?

Joukkue tuli kiittämään faneja pitkän kannustuksen jälkeen. Kuva Jatkoaika.com.

Mielestäni Lukkopelin jälkeiset tapahtumat kuvaa hienosti sitä mitä tarkoittaa olla Ilves-fani. Ei voida sanoa, että joukkuetta kannustettaisiin pelkästään menestyksen takia. Joukkuetta kannustetaan sen takia, että joukkue koetaan omaksi. Kävi miten kävi. Joukkueen eteen halutaan tehdä kaikki, jotta menestystä tulisi. Fanikatsomossa tanssitaan, vaikka joukkue olisi 0-5 tappiolla. Omista pidetään huolta.

Kuluneella kaudella koettiinkin koko tunteiden kirjo läpi, aivan kuten 12 vuoden aikana, joina olen saanut olla osana Ilvestä. Kausi onkin osoitus siitä kaikesta mitä minulle on Tampereen Ilves. Ilves on minun joukkueeni. Ilves on minulle asia, josta voin olla ylpeä. Vaikka moni luulisi, että ylpeys joukkueeseen rakentuu menestyksestä, niin minä en koe sitä niin. Minä en tarvitse menestystä, jotta voin sanoa olevani ylpeä joukkueestani. En hylkää joukkuetta huonoina hetkinä, eikä huonot hetket vie pois ylpeyttä Ilvestä kohtaan. Joukkueen puolia pidetään aina viimeiseen asti, eikä mitään luovuteta ennen kuin viimeinenkin mahdollisuus on mennyt. Omaa joukkuetta ei hylätä, vaikka mikä tulisi. Ilves on elämässä mukana, vaikka menisi kuinka huonosti. Logoa ei piiloteta kaapin perukoille, vaan sitä kannetaan ylpeänä niin voiton kuin tappionkin jälkeen. Menestyksen hetket vain nostavat ylpeydentuntoa joukkuetta kohtaan ja ollaan kokonaisuutena entistä ylpeämpiä omasta joukkueesta. Tämänkin kauden jälkeen voi uutta kautta kohden lähteä hyvillä mielin.

Tulevaisuudessa vastaan tulee varmasti niin epämiellyttäviä hetkiä, mutta myös hienoja kokemuksia ja upeita elämyksiä. Hyvistä ja huonoista hetkistä koostuu kokonaisuus ja kaikki tämä tulee varmasti olemaan hienoa aikaa!