Kun jääkiekko menettää merkityksensä

Minulle harvat asiat ovat yhtä tärkeitä kuin jääkiekko. Jääkiekko näkyy minun elämässä työn lisäksi myös ympäri vuoden aktiivisena jääkiekkomaailman seuraamisena. Jääkiekon seuraamisen kannalta eletään jälleen nousuaikaa, sillä on taas syksy ja se tietää jääkiekkokauden alkamista. Olen monen muun tavoin jo pidemmän aikaa odottanut että kotoinen SM-Liiga pyörähtää käyntiin muiden sarjojen mukana. Eilen (7.9.2011) kuitenkin tämä kaikki odottaminen vaihtui tyrmistykseen ja sanattomuuteen. Hetkellisesti jääkiekko menetti täysin merkityksenä.

Venäjän KHL-liigan joukkueen Lokomotiv Jaroslavlin lentokone syöksyi alas ja tuhoutui. Turmassa kuoli lähes koko joukkueellinen maailmaluokan pelaajia, entisiä NHL-tähtiä, maailmanmestareita, olympiavoittajia ja eri maiden jääkiekkoikoneita. Mukana yksi suosikkipelaajistani, Pavol Demitra. Turmasta selvisi vain kaksi henkilöä, joista toinen oli nuori venäläispelaaja Aleksandr Galimov. Kuolleiden joukossa oli edellä mainitun Slovakian Pavol Demitran lisäksi monta muuta jääkiekkomaailmalle tuttua tähteä mm. Stefan Liv (Ruotsi), Karel Rachunek (Tsekki), Josef Vasicek (Tsekki), Jan Marek (Tsekki), Karlis Skrastins (Latvia) sekä valko-venäläinen kiekkoikoni Ruslan Salei. Vanhemmista NHL-suuruuksista kuoli 52 vuotias päävalmentaja, 1222 NHL-ottelun teräsmies, Brad McCrimmon.

Pavol Demitran ura maajoukkueessa päättyi keväällä 2011. Elämä syksyllä 2011.

On käsittämätöntä miten käytännössä tuntemattomien kuolema lento-onnettomuudessa voi vaikuttaa ihmiseen. Nykyään on kuitenkin "normaalia" lukea lehdistä otsikoita, joissa mässäillään kymmenien tai satojen ihmisten kuolemilla ympäri maailmaa erilaisissa onnettomuuksissa tai terrori-iskuissa, ilman että uutisia noteeraa sen ihmeemmin. Näitä asioita tapahtuu, ihmisiä kuolee. Se on normaalia. Huomiotta jättäminen ja mahdollisen onnettomuuden odottamattomuus on myös ihmisiin sisäänrakennettu suojamekanismi: "Ei minun maailmassani näin tapahdu, vaikka muualla tapahtuukin". Mutta silloin kun tapahtuu, niin vaikutus on aina suuri.

Omalla kohdalla teoria tuli jälleen todistetuksi. Jääkiekko on ollut aina iloinen asia, oli se sitten pihahöntsy, Ilveksen ottelu tai NHL-ottelu. Jääkiekko on osa omaa elämää. Jääkiekko on tärkeä asia. Sitä on aina kuvitellut, että jääkiekkoon ei liity todella ikävät asiat vaikka jääkiekko onkin kontaktilaji ja välillä sattuu pahastikin. Sitä ei jotenkin käsitä, että pelaajat ovat yhtä lailla vaarojen saavutettavissa kuin muutkin ihmiset. Illuusio siitä, että pelaajat ovat korkeintaan pois kokoonpanosta ja palaavat sitten joskus kaukaloon on rinnastettavissa teoriaan: "Ei minun maailmassani näin tapahdu". Venäjän lentoturma oli kuitenkin hyvä muistutus juuri päinvastaisesta. Lokomotiv Jaroslavlin pelaajista vain Galimovilla on enää mahdollisuus palata kaukaloon.

Turman vaikutus ei kuitenkaan rajaudu yksittäisiin ihmisiin, vaan koskee koko jääkiekkoyhteisöä lentoturmassa kuolleiden omaisista puhumattakaan. Ympäri maailman on tullut lausuntoja pelaajilta, valmentajilta ja jääkiekon parissa toimijoilta, joissa harvempi pystyy ymmärtämään ja todella käsittämään mitä oikein on tapahtunut. Laajempia vaikutuksia itse jääkiekkoon ei ole lehdistönkään taholta vielä ruodittu. Suurimmat vaikutukset ovat olleet eri liigojen aloitusotteluihin ehdotetut hiljaiset hetket, mutta mitään muuta ei vielä ole spekuloitu.

Vaikutus on myös suuri muuallekin kuin jääkiekkopiireihin, sillä tämän tragedian myötä Venäjällä ehkä herätään kiinnittämään enemmän huomiota lentoturvallisuuteen. Vaikka turman koneen putoamisen syy on vielä tällä hetkellä epäselvä, on epäilyksiä kohdistettu lentokoneen kuntoon, polttoaineen laatuun sekä venäläispilottien koulutuksen tasoon. Nämä kaikki olisi kuitenkin vältettävissä tiukemmalla seurannalla ja paremmalla asenteella. Venäjän politiikan mukaan ei varmaa muutosta ole kuitenkaan tulossa, ja vaikka Venäjän lentokalusto ja säädökset paranisivatkin oleellisesti, ei se tuo takaisin Jaroslavlin kuolleita joukkueen jäseniä. Varmaa kuitenkin on, että jokainen pelaaja Venäjällä ja muuallakin maailmassa mietti onko Venäjän KHL-liigan kova palkka riskin arvoista.

Kaikesta huolimatta ihmiselle on myös normaalia unohtaa ikävät asiat, ja tämäkin turma tulee jäämään historiaan. Elämä jatkuu, kiekkopelit jatkuvat ja jääkiekko on yhä osa elämää. Monilla ehkä vielä enemmän kuin ennen eilistä. Sitä ennen edessä on kuitenkin monta muistutusta turmasta. Allekirjoittaneen kohdalla ensimmäinen muistutus tulee mahdollisesti jo ensi viikolla, jos SM-Liigan ensimmäisissä otteluissa vietetään turman muistoksi hiljainen hetki.

Silloin voi olla lähellä seuraava kerta kun jääkiekko menettää merkityksensä.